Viikko 4 päivä 3: VÄSY!!

Mä en nuistanutkaan miten ankarasti toi hiilareiden poisjättö vaikuttaa mun vireystasoon!! Nythän siis ollaan siinä pisteessä, että hiilareita syödään vaan treenipäivinä. Julma kierre jos ei muuta: jos et treenaa et saa pottuja, jos et saa pottuja et jaksa treenata!! :D No, tänään en todellakaan jaksa, koska tänään pitää lukea appron vikaan tenttiin!

Mä jaksan luottaa siihen, että mun aerobiset tuottaa edes jotain tulosta viikolla, viikonloppuna treenataan sitten taas mökillä.

Tankkauspäivästä: tiedän, ettei oo pakko pitää. Mutta lupasin sen jo ukkokullalle ja toisaalta mä haluan kokeilla, miten se vaikuttaa painoon. Toi viime viikonloppu meni ihan läskiks (heh :D ), kun piti ruveta läträämään viinan kanssa, mutta monet on sanoneet, että hiilariöverit pistää aineenvaihdunnan taas rullaamaan kunnolla ja sitten paino nytkähtää.

Kuvia tulee vasta projektin jälkeen: keskeneräistä työtä ei saa arvostella :D

Mittoja (onnistuin hävittämään alkumitat ja ainoa, mistä oon varma on vyötärö, koska se mitattiin hääpukua varten vähän ennen SD:n alkamista ja se jotenkin jäi päähän):

Vyötärö: alussa 85 cm nyt 82 cm WUHUU
Reisi: nyt 54 cm
Lantio: nyt 101 cm

Tuolla mahan ympärillähän se löllö on, ei niinkään reisissä ja lantiossa, joten ne nyt on mitä on. (Hanuri sais olla jopa vähän pyöreempi ;D ). Housut jo vähän lököttää ja osan viime kesän vaatteista oon jo luvannut eteenpäin, kun on armottaa isot. En aio säilöä niitä missään "siltä varalta, että niitä joskus vielä tarvii". Ei tarvii!!

Kyllä tää tästä! Kunhan nyt jostain sais sen metrin lisää energiaa, että noi koulujutut sais kunnialla loppuun!

Viikko 4 päivä 2: Ostetaan selkäranka!

Tuli sitten vähän lipsuttua viime viikolla ja sitä nieleskellessä on mennyt viime päivät. Ensin oli kummipojan kaverisynttärit, siellä vanhasta tavasta kakkua (jota siis ei tehnyt edes mieli, mutta pitäähän sitä nyt maistaa, kun on niin hyvää!)

Sitten hyvän ystävän "varpajaiset". Oltiin siis tyttöporukalla liikkellä; ensin Flamingon Spassa, minä kuskina ja join vettä ja söin salaattia. Sitten syömään ja edelleen ruodussa: light colaa, pihvi, kasviksia ja muutama keitetty peruna. Jälkkäriks marjoja, joissa sitten olikin jo suklaa moussea (ehkä teelusikallinen, mutta kuitenkin).

Ja sitten... sitten mentiinkin jo baariin ja auto jäi pihaan. Lopputulema: 4 x vodka-sooda 2 x vodka-battery ja sunnuntaina mitäpä muuta kun pizzaa. Voi elämä, ei mennyt ihan putkeen!! Maanantai aamuna vaaka näytti -100 gr edellisviikkoon nähden. Ei paljoa naurattanut!

Sen lisäksi tietysti teki mieli KAIKKEA!! Maanantai kasviksineen ja rahkoineen oli aivan järkyttävä, kun keho huusi nopeeta energiaa. Kaiken lisäks, tuli syötyä vähemmän kun mitä pitäis ja nyt se kostautuu päänsärkynä!!

Sunnuntaina ois tankkauspäivä ja pelkään sitä jo etukäteen. En siis itse tankkausta, mutta sitä hirveetä oloa, joka seuraa. Ja ens viikonloppuna sitten todellinen koitos Kivenlahti Rockin merkeissä. Oon mä siellä selvinpäin sunnuntaisin yleensä ollut (sillon kun oli vielä 3 päiväset), mutta kyllä se loppuviikonloppu on aina ollut RAI RAI ja taysillä!!  Onneks siihen on vielä aikaa ja nyt kerkee taas kaks viikkoa laittaa itseään ruotuun.

Tsemppiä mulle! T. Minä itse!

Viikko 3 päivä 5: Kakkua :p

Eilen tuli äkkilähtö auttamaan kummipojan synttäreiden järkkäämisessä. Kaupan kautta, kasseissa sipsejä, karkkia ja limua JA graavilohta, realia ja rahkapurkki. Kummipojan äiti on mestarileipuri ja suklaajuustokakku oli pöydässä pitkään ilman että mietinkään sitä.

Jostain vanhasta tavasta sitten nappasin lautasen ja otin pienen siivun. Hyväähän se oli, sitä en kiellä, mutta jo se 5 sentin siivu oli liikaa; hampaissa vihloi eikä kyllä sitten tehnyt mieli enempää. Enemmän itseasiassa yllätti se, ettei popparit ja sipsit huudelleet mitään. Suolainen on aina ollut mun heikko kohta, mutta yhtään sipsiä en suuhuni pistänyt.

Ei kai tästä muuta voi todeta, kun että tulipahan kokeiltua. Tankkauspäivä on viikon kuluttua sunnuntaina, enköhän siihen asti selviä ihan hyvin :D

Viikko 3 päivä 3: -3 kg = -selkäläskit!

Eilen huomasin konkreettisesti ensimmäiset tulokset. Multa on lähtenyt selkäläskit!! Tuli tehtyä sellasta, missä viimesen puol vuotta selän puolella on tuntunut ikävää hyllyntää ja nyt ei mitään. Loistavaa.

Tänään ois fyssari. Jotain apuja pitäis tonne niska-hartia seudulle saada. Taas on hirvee jumi, vaikka perjantaina kävin jo fyssarilla ja sunnuntaina hieronnassa. Kolme päivää päätteellä (ts duunissa) ja kaikki taas juntturassa; päätä särkee ja leukalihaksia kiristää ja sormista katoaa tunto.

Leuasta se kai kaikki lähtee. Koko yön kun jauhaa hampaita, niin ei kai se oo ihme, että yläkropassa tuntuu pieniä kireystiloja. Ainoa toimiva hoito tähän mennessä on ollut Botox, mutta sitä kun ei Kela korvaa, niin käy hieman liikaa kukkaron päälle.

Tää fyssari on nyt sitten työfysioterapeutti, joka luultavasti ohjeistaa keppijumppaan aina tunnin välein. Se vois päiväks tulla tänne tekemään mun duunit, niin vois saada jonkun käsityksen siitä, miten täällä kerkee tehdä jumppaa töiden lomassa :p (mä siis oikeesti teen täällä töitä :D )

No, eipä mennä asioiden edelle. Täähän voi olla joku ihmeidentekijä!

Viikko 3, päivät 1 & 2: Ketuttaa!

Voiko PMS:t mennä väärinpäin? Tuntuu, että vois kaataa napalmia kaikkien niskaan. Tää typy ei tänään oikein välitä ihmisistä (eikä muuten välittänyt eilenkään). Menkat siis jo loppu, joten PMS:stä ei PITÄISI olla kyse!! Pipo on vaan kireemmällä kun aikoihin.

Paino putoo tasaseen tahtiin, joten ei johdu siitäkään. Vois siis olla paikallaan erakoitua hetkeks aikaa mökille ihan itsekseen, onhan siitä jo kohta vuosi, kun viimeks oikeesti on ollut yksikseen rauhassa. Ja on tässä ollut/tulee olemaan pientä stressinpoikasta kesän loppuun asti: muuttaa pitäis, häät järjestää, appron lopputyö kirjottaa ja muuta tollasta pientä :p

Eilen oli latari käytössä jumpassa ekaa kertaa. Sano Jutta-jengi mitä tahansa, niin mä lasken meidän salin Perfect Body-tunnit treeniks. Ihan samat punnerrukset, vatsat, selät ja jalat siellä tehdään kun kotitreenissä. Ja vielä rivakampaan tahtiin. Olen siis ottanut vapauden tankkailla myös jumpan aikana.

Vartin aiemmin, kun sen latarin ois kiskassut naamaan, niin siitä ois oikeeti ollut hyötyäkin. Nyt alko kunnon potku vasta siinä tunnin jälkipuoliskolla.

Latarilla tarkotetaan siis mm piristäviä aineita (kofeiini, guarana yms) sisältävää juomaa. Meillä käytössä Fitnesstukun Creatin Complete Hardcore, joka vastaa aika hyvin arvoiltaan Fastin suositeltua. Sen verran juutalainen siis olen, että otin tuon kilohinnalta selkeästi halvemman, kun meitä treenaa taloudessa kaksi. Fastin tuotteilla saisi itsensä pikaiseen konkkaan :D

Tänään tallille ja ennen sitä ainakin pari kiekkaa kotitreeniä. Jos se vähän laimentais tätä apinanraivoa, joka sisuksissa kytee. Toivottavasti ainakin, muuten se voi purkautua mitä ihmeellisimpään kohteeseen (niinkuin se yleensä tekeekin) :D

Viikko 2 päivä 7: liikaa puuhaa

Niinhän se on tän blogin, kuin kaiken muunkin kanssa mun elämässä. Hitto, kun ei vaan meinaa keretä!

Viikonloppu katoskin sitten kämppäkauppojen, Euroviisujen ja jopa lätkän sekaan. Mutta ei se mitään. Torstain jumpat kivistää vieläkäin joissain osissa kehoa (lähinnä siis hanurissa, joka sai lisäjumppaa tänään ratsastusvalmennuksessa :D ) ja seuraavat varattu jo ensi viikolle.

Virallisestihan jumpat ei kuuluu oikeen treenin piiriin, mutta mä kyllä haluaisin purnata siitä vähän: samat (ja enemmänkin) punnerrukset, vatsat, kyykyt ja selät siellä tunnillakin tehdään. Yleensä vielä painot lisänä. Joten vedin ihan pokkana ja hyvällä omatunnolla banskun jumpan jälkeen :D

Ens viikolla vedetään:

ma: jumppa
ti: talli
ke: uinti
to: jumppa
pe: kävelylenkki
la: lepo
su: jos koulutöiltä kerkeää, niin kävelylenkki + kotitreeni

Painoa on lähtenyt melkeen 2 kg. Varovainen tuuletus, vaikka virallinen punnaripäivä onkin vasta huomenna!!

Viikko 2 päivä 4: Armoton peili

Siitähän ei todellisuudessa ole pitkää aikaa, kun mä vedin kaks jumppatuntia putkeen ilman ongelmia. Niin, ei paljon aikaa, mutta ilmeisesti paljon painoa. Pitkästä aikaa siis sain itseni jumpalle ja Jillianin mantralla "Unless you puke, faint or die..." vedin hampaat irvessä tunnin läpi; naama oli kuin keitetyllä ravulla ja ohjaaja katseli taas peilin kautta huolestuneena, millon mä kuukahdan.

Siis sen peilin, tai oikeestaan niiden peilien! Se ei kyllä anna mitään anteeks. Pakko on tuijottaa, miten oma masu hyllyy ja allit heiluu. Mihin tahansa katotkin, niin siellä on peili, mistä näkyy jotain vähän hytkyvää. Mä näytin varmaan ihan pinkiltä hyytelöjälkkäriltä :D Jotkut vois masentua ja jättää menemättä; mua rupes korpeemaan niin paljon, että varasin jo ensi viikon tunnin. Ei hei näin, ei koskaan enää näin!!

 Ens kerran kun mä alan löysäilemään ja turpoomaan, niin mä luotan siihen, että joku on niin kettumainen, että se kaivaa tän tekstin esiin!! En mä väitä, että mä oisin joskus ollut tosi timmi, mutta tää kyllä herätti.

Nyt taas uudella vaihteella eteenpäin!

(Paljon oli voimakasta sanottavaa, kun koko teksti on täynnä huutomerkkejä :D )

Viikko 2 päivä 3 ja aamu 4: Saunatreeni

Saunajooga on viimeaikoina ollut tosi pop ja monet kehuvat sitä maasta taivaisiin. Me ollaan kehitetty oma versio: SD-saunatreeni. Kämppä on taas kun pätsi seuraavat 4 kuukautta, Jotain pitää siis maksaa siitä ilosta, että asuu ylimmässä kerroksessa itä-länsi-kämpässä; aurinko porottaa sisään jostain suunnasta aamunkoitosta iltahämärään. Hiki ainakin valuu, sitä ei voi kiistää! :D

Mun missio on saada tän kuuden viikon aikana käsivarret siihen kuntoon, että pystyn punnertaa edes sillä "tyttöjen tyylillä" 3 x 20 puhtaasti ja ilman taukoja. Miten voi olla, että nainen, joka ajoittain raahaa sukellusvarusteita pitkin Porkkalan metsiä ja heinä- ja rehusäkkejä tallilla ei saa omaa ruhoaan ylös lattiasta? Mä en käsitä... No onpahan tavoite!

Nyt alkaa olemaan taas se kausi, kun mitkään vaatteet ei sovi. "Läskivaatteet" roikkuu päällä ja normivaatteet on vielä muutaman sentin liian ahtaat. Yleensä mä tässä vaiheessa oon jollain tasolla lyönyt hanskat tiskiin ja antanut itseni "muotoutua" takas siihen isompaan kokoon. Nyt vaan hammasta purren eteenpäin! Illalla jumppaan ja huomenna jatketaan saunatreenin parissa.

Viikko 2 päivä 2: Sen näkee naamasta!

Tulipa makee fiilis, kun kahteen kertaan tallilla sai kuulla, että laihtumisen huomaa :) Mä olin kyllä sitä mieltä, että se johtuu siitä, kun kaks toppakerrosta vaatteita on jäänyt pois, mutta kasvoista kuulema huomaa. JEE!! Motivaatiotaso nousi taas pykälän!

Kaksi yötä mennyt nyt aika vähillä unilla, mutta hiilarihimo ei - ihme ja kumma - ole nostanut päätään. Normaalisti mättäisin leipää ja pastaa kaksin käsin naamaan, mutta nyt ei ole tehnyt edes mieli. Ilmeisesti se tasainen verensokeri pitää homman hallussa.

Loppupeleissä tää syöminen ei ihan hirveästi poikkea ihan normaalista syömisestä. Mä en oo ihan varma missä vaiheessa Suomen ruokakulttuuriin tuli kermaiset kastikkeet joka ruuan kanssa, pasta, vaalea leipä, jonka päälle kasataan sen seitsemän eri päällistä + majoneesi ja tietenkin pesuvadin kokoiset lautaset, jotka täytetään kukkuralleen ruokaa. En mä muista, että meillä kotona oltais syöty tällä tavalla kun olin penska.

Ts. takasin ne vanhat hyväät ajat!! :D

Viikko 2 päivä 1: Tuntu aika hyvältä!

Eilen tultiin takasin sivistyksen pariin ja ruoka-aika sijottu just automatkalle. Ukko ei tunnetusti ole kovin mukava ihminen, jos sille iskee nälkä, joten pysähdyttiin aakkosilla ja käytiin Hesessä. Juhla-ateriaksi syötiin molemmat kanasalaattia (josta mä poimin kaiken paitsi kanan, salaatin ja kananmunan pois :D), en jaksanut kokea huonoa omaatuntoa Hesen Kevyestä Talon kastikkeesta, joka sisältää sokeria, ja vedettiin vielä light-cokikset päälle. We're living on the edge :D

Aamulla hyppäsin vaa'alle ja tuntupas kivalta, kun lukema oli painunut alemmalle kymmenelle. Lähtöpainosta siis tippunut 900 gr. Ei kuulosta paljolta, mutta ei sitä pudotettavaa totuuden nimessä ole kuin n 6 kiloa, joten tää on ihan passeli tahti!

Tänään jää kuntoilut varmaan välistä. Neiti ADHD on taas katsonut kalenteria hyvin ja totesin eilen, että yks koulutyö olisi pitänyt jättää jo eilen. Pieni kriisi oli lähellä, mutta totesin, ettei tilanne kriiseilemällä parane. Valehtelemalla ehkä... (keksii tekosyitä opettajalle koko päivän ;D ). Viimeinen lause otettakoon huumorilla... ehkä... ;)

Päivä 6: puinen maku

Ei oo ollut helppo päivä! Keho huutaa hiilaria! Nukuin päikkärit ja sen jälkeen oisin syönyt vaikka kokonaisen kakun, jos ois ollut saatavilla! Onneks lähimpään kauppaan on 30 kilsaa matkaa :D. Päätä särkee ja on nuutunut olo. Onneks aurinko edes yhden paistaa!

Treeni kulki kuin tervassa, eikä omena tuonut paljoa lohtua! Sen verran positiivista, että keli on niin nätti, että treenattiin ulkona. Nyt saunaan ja järveen ja ruokaa naamaan, jospa se siitä... Ja onneks huomenna on taas uus päivä :)

Lähetetty Windows Phonesta

Päivä 5: "lepoa"

Tänään aamulla käytiin kirkolla lastaamassa farkku täyteen multaa. Päivä mennyt puutarhahommissa ja ukko on tehnyt puita.

Jossain vaiheessa huomattiin, että jäät on vieneet pätkän laiturista! Meinas mennä koko "lepopäivä" ihan mönkään, mutta onneks vene vuotaa talven jäljiltä kuin seula ja soutelut jää huomiselle :D. (Tää on siis karman kosto: viime vuonna naureskeltiin naapurille, kun se haki omaa laituriaan. Mitä siis opimme tästä? Emme varmaan mitään, ihan samalla tavalla nauretaan seuraavan kerran, kun joku onneton hilaa laituriaan soutuveneen perässä :D.)

Mies meinas illalla muutaman saunaoluen ottaa, kun mennään katsomaan suomen peliä tohon järven toiselle puolelle. Mä kyllä pidän sen korkin kiinni, viiniä on maailmassa vielä viiden viikon päästäkin. Oppiskohan tää likka vihdoin  vähän pitkäjänteisyyttä?


Lähetetty Windows Phonesta

Mökkitreeni

Kyllä tää Juttailu onnistuu mökilläkin: päivällä reilu puolen tunnin lenkki ja äsken kolme kiekkaa kotitreeniä! Voi muuten sauna maistua aika mansikalta :D.  Saiskohan tässä tarmonpuuskassa talviturkinkin karistettua?

Huominen on kyllä sitten niin pyhitetty kukkapenkeille ja kasvimaalle!

Lähetetty Windows Phonesta

Päivä 4: voihan vesisade

Eilen tultiin mökille esikesistä viettämään. Teemulla teki tiukkaa kaupassa ohittaa kaljahylly, mutta ylpeys voitti ja täällä ollaan vichyn voimin!
Mä oon keksinyt meille kaikkea alkoholitonta puuhaa koko neljäksi päiväksi :D pakko oli suunnitella etukäteen ;). Tänään ois lenkki ja korvasieni keräys päivä, mutta vettä pukkaa taivaalta... Odotellaan, odotellaan...
Kropassa tuntuu kivasti toissapäiväinen treeni ja kyykkyhaasteen eiliset 50 kyykkyä. Kai se pitää odotellessa tehdä tän päiväset 55 ;). Lenkille saan kuulema vesisateessa lähteä ihan yksin, ihme nuivailua :D.

Lähetetty Windows Phonesta

Kaikki mukaan haasteeseen. Kesäks kerkee vielä ;)

Päivä 3: Voihan ahteri!

Aamupaino: 70,7 kg. Neste seilaa edestakas siis...

Selkeesti eilen ON tullut tehtyä jotain! 1,5 kilsan kävelymatka dösäriltä duuniin tuntui siltä, kun tervassa ois kävellyt. Ja mä kun hehkutin eilen, että hyvin niitä kyykkyjä ois voinut enemmänkin tehdä :D Tai siis oishan niitä voinut, mutta tänään ois kyllä sitten imitoitu ankkaa! Vatsalihakset ilmottelee myös olemassaolostaan. Kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo hyvin nukutun yön jäljiltä!

Illalla suunnataan mökille ja jopa mies pakkas lenkkikamat mukaan. Aika tyytyväinen oon sen panokseen! (Tai sitten se koittaa vaan epätoivosesti miettiä tekemistä, kun olutta ei oteta). Huomenna grillataan lohta ja vihanneksia. Ei kyllä tarvii kärvistellä tän kuurin aikana!

Lääkeahdistus

Lääkärisetä sitten määräs kipukynnyksen nostoon lääkkeeks vanhan, trisyklisen masennuslääkkeen, jonka haittavaikutuksissa mainitaan (ylläri pylläri) painon nousu.

Ja se, joka väittää mulle, että "jos vaan syöt normaalisti, niin se paino ei nouse" ei selkeesti koskaan itse ole popsinut noita lääkkeitä! Kyllä: jotkut "vaan" lisää ruokahalua, jolloin se taisto on käytävä itsensä kanssa  ja sitten on niitä, jotka turvottaa ja kerää nestettä vaikka seisois päällään juomassa pelkkää greippimehua päivät pitkät. Käy oikeastaan samalla tavalla kun kortisonin kanssa, sille ei mitään voi.

Niin... muhunhan on pumpattu sellanen lääkearsenaali vuosien varrella, että säilyn varmaan Leniniäkin pidempään ilman konservointeja ja mausoleumeja :D Joten jonkin asteen kokemusta näistä on. 

Kai ne pitää käydä hakemassa, koska tää 24/7 hedari tappaa mut hiljaa sisältä. Vedetään sit vessanpöntöstä, jos paino jää junnaamaan. Se positiivinen puoli tässä on, että nyt sen ainakin huomaa :)

Edit: en muuten hae! En hae, en hae, en hae! Mä oon niin väsynyt lääkkeisiin, jotka vaikuttaa mun kuuppaan ja fysiikkaan, että nyt riitti! Just saanut kaikki muut rippeet pois elimistöstä ja sit vaan lisää naamariin. Ei muuten käy! Joku muu keino on oltava! 

Päivä 2: Vanhuusvaivoja

Aamupaino 7,3 kg! Tiedän, että ne on nesteitä, mutta tuntu se silti kivalta!!

Eilen oltiin kauden vikassa tanssitreenissä ja pääsin tanssimaan vähän kokeneempien miesten kanssa. Sedät sitten mua siinä pyöritteli ja mun oikea olkapää otti tunnin kuluttua viimeisen niitin. Niskat olleet jumissa jo viikkoja ja joku hermo on siellä paineessa ja käden nostelu ja siitä tuen ottaminen kuittas sitten tilanteen. Tänään aamupalan kanssa särkylääkettä ja lekuriin.

Lääkäri ei oikein voinut mitään; työfyssari on kahden viikon päästä ja oma fyssari muutama päivä ennen sitä. Parasetamolilla mennään siihen asti. Jotenkin pitäis vaan saada noi kotitreenit hoidettua; sais liikkuvuutta ehkä lisää. Lääkäri ei kieltänyt mitään, kivun rajoilla mennään, mutta ratsastuksen suhteen se oli aika skeptinen. Talli jää siis tänään väliin (tietysti nyt, kun vihdoin alkais olemaan sellanen keli, että metsiä vois enemmänkin samoilla!).

Ruokailupuolella menee kivasti ja Teemun kanssa kehiteltiin jo kaikkea kivaa sapuskaa mökille. Mä meinaan pitää korkin kiinni, saas nähdä miten miehen käy :D Mä en kieltänyt siltä muuta, kun hirveen örvelökännin (sillon pääsee pikkumökkiin unille!).

Lenkille meinasin ukon tänään pakottaa... Sieltä ei kai tuu edes lätkää, mihin se vois vedota :D

Aamu 1

Eka aamu: lähtöpaino 70,8 kg. Isäntä lupas ottaa "ennen"-kuvat illalla; suoraan sanottuna hirvittää. Kamera ei anna anteeks mitään ja päällä on visusti ollut muotoileva uikkari viimeset neljä kesää. Kuvissa häikäsee todennäköisesti aikamoinen valkoinen valas!

Aamupala oli oikeestaan aika jees: kananmuna, mehukeittoa ja 100 gr oman metsän mustikoita. Loppupäivän ruuat onkin sitten jännempi juttu. Eilen laitettiin valmiiks annosrasioihin ja voi luoja, mikä määrä ruokaa! Mun koko päivän ruoka on aiemmin ollut saman verran, kun mitä nyt pitäis syödä kahdessa annoksessa.

Toisaalta kuten sanottu, ne nälkäkuurit ei oo aiemmin tuottanut vaan heikonlaisia tuloksia, joten jos tässä nyt olisi se vastaus.

Illalla mennään vielä tanssiseuran kauden viimesiin treeneihin, eli cardio-puolikin on tänään hoidossa. Pyörä pitää varmaan aikuisten oikeasti kaivaa naftaliinista ja aloittaa työmatkapyöräily. Ei kyllä muuten tule 4 x 60 min millään täyteen viikkoon.

Jojo; tuo 90-luvun hienoin muoti-ilmiö on nyt jo aika nähty!

Vuosia sitten sain lääkityksen, jonka seurauksena painoni nousi hitaasti mutta varmasti vajaan 10 vuoden aikana lähemmäs 20 kiloa (kirjoitettuna se näyttää vielä kamalammalta, kun pelkästään ajateltuna). Vuosia olen jojoillut edestakaisin 66 ja jopa 74 kilon välillä. Todella monta vuotta vaaka oli asettunut lukemiin 66.6. (heh, oma pieni pedon lukuni) eikä suostunut laskemaan siitä grammaakaan. 

2kymppisiä juhlittiin jo kohta 15 vuotta sitten - en siis todellakaan haaveile samoista lukemista kuin silloin, enkä toisaalta mielelläni näyttäisikään pikkupojalta - haluaisin vaan olla tyytyväinen itseeni. Kun vartta kuitenkin vain on 168 cm niin jopa 66 tuntuu jotenkin tukalalta. Tähän hätään tosin jopa nuo saatanalliset säkeet kelpaisivat.

Nelisen kuukautta sitten keksittiin vihdoin uusia hoitoja, lääkitys purettiin ja vaaka alkoi kuin aivan itsestään näyttää pienempiä lukemia. Viimeisen kuukauden ajan se kuitenkin on jämähdellyt 70 kilon paikkeille. Vaikka leikkisin nälkälasta viikon ei lukema putoa sen alle. Kilo viikossa ei kuulosta paljolta, mutta se on, kun aiemmin on saanut taistella joka gramman puolesta.

Maanantaina apuun kuitenkin rientää Jutta ja Superdietti: kuuden viikon ajan on tarkoitus riutua rahkalla ja marjoilla ja jumpata niin, että hiki sekoittuu kyyneliin. Kovin dramaattista tämä painonpudotus. Todellisuus taitaa olla kuitenkin toinen (paitsi sen liikunnan suhteen); syödä pitää 2,5 tunnin välein ja määrät tuntuvat huimaavilta. Toisaalta tähän mennessä Biafran tyyli ei ole tuottanut tulosta, joten kokeillaan nyt sitten välillä jotain muuta.

Palaillaan maanantaina!