Nyt on paino samassa, kun sillon kaks vuotta sitten, kun miehen kanssa lyötiin hynttyyt yhteen: 66,6 kg.
Mulle tää on varsinainen pedon luku; aina ennen oon jäänyt jumiin just tähän. Vois tietysti sievästi ajatella, että tämä on se ihannepaino, mitä keho tavottelee. Mutta miks keho tavottelis tilaa, missä yksi ylimääräinen rengas vielä killuu vyötäröllä? Aiemminhan mulla on aina ollut lääkitys päällä ja koko laihdutus on ollut kun suopotkupallon pelaaminen, vauhti hidastuu ja kengät on niin täynnä möhnää, ettei jaksa jalkojaan liikutella.
Esitän siis keholleni vienon toiveen, että nämä viimeset kilot nyt poistuis, kun lääkitykset on rukattu ns kohdilleen.
Tämä viikko olisi vielä tarkoitus mennä SD:llä, sitten vietetään juhannusta ja sitten jatketaan GoFatGo:n merkeissä. Punasta paprikaa ja tomaattia *Homer Simpson drool* :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti